Kiitos Aku Louhimiehelle Väinö Linnan kansallisteoksen uudesta versiosta. Jos olit itse sodassa tai isäsi menetti siellä käden, et todennäköisesti tarvinnut Louhimiestä tuomaan sodan tunnetta uuden tuntemattoman kautta ihollesi.
Mutta jos synnyit 1970-, 1980-, 1990- tai 2000-luvulla, ei niin suoraa yhteyttä sotaan ehkä ole. Meille nuoremmille sota on toisen tai kolmannen käden tietoa, isovanhempien ja Edwin Laineen filmin tapaisia etäisen glorifioituja tarinoita. Sota oli etäinen ja kuvaukset oli tarkoitettu vanhemmille sukupolville heidän traumojensa käsittelyyn.
Millä tavalla Louhimies tuo sodan tämän päivän luokiotytön iholle? Hän tuo sivurooliin tytön teini-idolin ja ampuu häntä päähän. Vanhempi ikäpolvi istuu vieressä eikä ehkä huomaa, kun vieressä istuva nuori tyttö sai osuman suoraan sydämeen. Vanhempi voi kritisoida hahmoa pinnalliseksi, mutta hän ei vaan kuulunut kohderyhmään.
Tapoja on elokuvassa monia muitakin. Jos sinulla on pieniä lapsia tai poikasi on armeijaiässä, tai olet elänyt Putous-sarjan hahmojen mukana, on vaikea välttyä sodan tulemiselta iholle. Louhimies kertoo tarinan nuorille, joka ovat aiemmin jääneet sotakuvauksissa etäälle. Elokuva tuo Tuntemattoman Sotilaan tarinan tähän aikaan ja varmistaa, että sodan kauhut eivät unohdu. Samoista syistä johtuen Hesarin kritiikki elokuvaa kohtaan menee ohi maalin (HS). Jos tarkoitus olisi ollut puhua vanhemmalle yleisölle, jolle on jo puhuttu, kritiikki olisi perustellumpaa.
Rajattomalla budjetilla olisi toki voinut silotella joitain kohtauksia sujuvammiksi, mutta jäikö elokuvaan muuten parannettavaa?
Väinö Linnalla oli uskomaton kyky piirtää sekä uskottavat tarkkasilmäiset henkilöhahmot, että selkeä yhteiskunnallinen kertomus heidän kauttaan. Louhimiehen elokuvassa henkilöt piirtyvät uskottavan tarkasti ja niitä on nivottu aiempaa pidemmälle kotirintamaan. Elokuvateknisesti poimitaan elementtejä amerikkalaisista esikuvista (Veteen piirretty viiva, Pelastakaa sotamies Ryan) mutta hautautuuko ilotulitukseen toisinaan Linnan kirkas tarina?
Nimittäisin Louhimiestä elokuvataiteilijaksi. Toivoisin hänen tekevän myös version Linnan pääteoksesta Täällä Pohjantähden alla. Kirjan kuvaus oli aikanaan liian tarkkanäköinen koko kansan teokseksi noustakseen. Ehkä kohta aika olisi kypsynyt tuon aiheen kansalliseen käsittelyyn ilman glorifiointia - jopa elokuvatrilogiana?
Mutta jos synnyit 1970-, 1980-, 1990- tai 2000-luvulla, ei niin suoraa yhteyttä sotaan ehkä ole. Meille nuoremmille sota on toisen tai kolmannen käden tietoa, isovanhempien ja Edwin Laineen filmin tapaisia etäisen glorifioituja tarinoita. Sota oli etäinen ja kuvaukset oli tarkoitettu vanhemmille sukupolville heidän traumojensa käsittelyyn.
Tapoja on elokuvassa monia muitakin. Jos sinulla on pieniä lapsia tai poikasi on armeijaiässä, tai olet elänyt Putous-sarjan hahmojen mukana, on vaikea välttyä sodan tulemiselta iholle. Louhimies kertoo tarinan nuorille, joka ovat aiemmin jääneet sotakuvauksissa etäälle. Elokuva tuo Tuntemattoman Sotilaan tarinan tähän aikaan ja varmistaa, että sodan kauhut eivät unohdu. Samoista syistä johtuen Hesarin kritiikki elokuvaa kohtaan menee ohi maalin (HS). Jos tarkoitus olisi ollut puhua vanhemmalle yleisölle, jolle on jo puhuttu, kritiikki olisi perustellumpaa.
Rajattomalla budjetilla olisi toki voinut silotella joitain kohtauksia sujuvammiksi, mutta jäikö elokuvaan muuten parannettavaa?
Väinö Linnalla oli uskomaton kyky piirtää sekä uskottavat tarkkasilmäiset henkilöhahmot, että selkeä yhteiskunnallinen kertomus heidän kauttaan. Louhimiehen elokuvassa henkilöt piirtyvät uskottavan tarkasti ja niitä on nivottu aiempaa pidemmälle kotirintamaan. Elokuvateknisesti poimitaan elementtejä amerikkalaisista esikuvista (Veteen piirretty viiva, Pelastakaa sotamies Ryan) mutta hautautuuko ilotulitukseen toisinaan Linnan kirkas tarina?
Nimittäisin Louhimiestä elokuvataiteilijaksi. Toivoisin hänen tekevän myös version Linnan pääteoksesta Täällä Pohjantähden alla. Kirjan kuvaus oli aikanaan liian tarkkanäköinen koko kansan teokseksi noustakseen. Ehkä kohta aika olisi kypsynyt tuon aiheen kansalliseen käsittelyyn ilman glorifiointia - jopa elokuvatrilogiana?
Kommentit
Lähetä kommentti