Energianationalismi

Jeffrey Sachs kritisoi suorasanaisessa puheessaan valtioita toteuttamiskelpoisten suunnitelmien puutteesta hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen liittyen (ks). Ansiokkaista näkemyksistä huolimatta puheesta särähti korvaani hieman ivallinen viittaus energianationalismiin. Tämä sana mukavasti kiteyttää sähköistyvien yhteiskuntien uudenlaisia riippuvuuksia toisistaan.


Sähköntuotannon luotettavuus on sitä suurempi tekijä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, mitä suurempi sähkön osuus energiakäytöstä on. Jos samaan aikaan vaatii energiasektorin sähköistämistä, on ymmärrettävä, ettei valtio herkästi jätä yhteiskuntaansa toisten valtioiden päätösten armoille.

Minun on hankala nähdä, että energianationalismi olisi katoamassa sähköistyvistä yhteiskunnista. Tänä päivänä polttoaineita on helpompi varastoida yllätysten varalle kuin täysin sähköisessä yhteiskunnassa olisi. Turvallisuuspolitiikan, ulkopolitiikan ja talouspolitiikan sivuuttaminen ivalliseen sävyyn ei lisää esittäjän uskottavuutta (ks).

Moni ymmärtää miten kansainvälisen rahoitusmarkkinan häiriö vaikuttaa omaan maahan. Mitä jos sähköriippuvuus olisi kansainvälisesti kytketty rahoitusmarkkinoita ja yhteisvaluuttoja vastaavalla tavalla? Rahoitusmarkkinan häiriö vaikuttaa yleensä kuukausien tai jopa vuosien viiveellä, mutta sähkömarkkinan häiriö vaikuttaisi heti.

Maailmanpolitiikassa on tapahtunut viime aikoina muutoksia ja Suomessa on puhuttu vähemmän ivallisesti esimerkiksi puolustusvoimista. Puolustusvoimien ylläpito ei ole kovin perusteltua jos toinen maa voisi pysäyttää yhteiskuntamme lopettamalla sähkön tuonnin. Suuremmilla markkinoilla hyödyt yleisesti kumoavat haitat. Tiettyyn pisteeseen asti on silti kiva saada päättää omista asioistaan.

Kommentit