Energiamarkkinoihin liittyvistä tukijärjestelmistä on julkaistu kiinnostava raportti (IEA). Aiheesta kirjoittaa myös Osmo Soininvaara blogissaan otsikolla Päästövähennyksissä haaskataan valtavasti rahaa – paitsi Suomessa (Soininvaara). Kiinnostus raporttiin herää koska Suomessa päästövähennys näytetään saavutetun kaikista maista edullisimmalla tavalla (Kuva 1). Onko Suomessa viime vuosina harrastettu energiapolitiikka ja syöttötariffijärjestelmä siis
kustannustehokasta? Silmäillään numeroita hieman tarkemmin.
Reilu vuosi takaperin tukijärjestelmien tehokkuutta käsitteli Sitran raportti Tavoitekonflikteja ja tukimekanismeja (Sitra). Sitran raportin professorien mukaan kansallisten tukijärjestelmien tavoitekonfliktit saattavat johtaa tehottomuuteen ja jopa päästöjen nousuun. Tällaisiin tavoitekonflikteihin viittaa myös Soininvaara aluepolitiikan ja ei-tukea-ydinvoimalle huomioillaan (Soininvaara). Riku Merikoski asiallisesti tarkensi Sitran raportin joitain osia, vaikka johtopäätökset eivät tarkennuksista juuri muutukaan (Merikoski).
Sitran raportin pohjalta nousi poru onko Suomen energiapolitiikan suunta oikea. Nyt otsikkotasolla IEA:n raportti nostaa meidät koko joukon kärkeen. Ketä tässä pitäisi uskoa?
Ranskan ja Ruotsin päästöjen vähentämisen kustannukset ovat ao kuvassa kovin korkeat. Toisaalta kumpikin maa pudotti päästöjä ydinvoiman avulla 1970-1980-luvuilla nopeasti ja sähkö on varsin vähäpäästöistä. Tämä käy ilmi vertaamalla maiden päästöjä pidemmältä jaksolta (Google public data). Kuvasta näemme myös miten Ranskan ja Ruotsin CO2-päästöt ja fossiilisten polttoaineden osuus laskee voimakkaasti 1970- ja 1980-luvuilla esimerkiksi Saksaan ja Suomeen verrattuna. Ruotsin ja Ranskan tehottomuus päästövähennyksissä ei vaikuta pitkäaikaiselta. Ylläolea kuva kustannuksista vaikuttaa uskottavalta lähinnä jos Ranska ja Ruotsi ihan viime vuosina ovat merkittävästi tukeneet jo lähes päästötöntä sähköntuotantoaan.
Mutta miksi Suomi näyttää vertailussa niin hyvältä (ylin kuva)? Yksi syy on se, että vertailujaksolla Suomen kallis tuulivoimatuki ei näy kustannuksissa. IEA raportissa (IEA) mainitut kuvat on poimittu aiemmasta julkaisusta (CEER) ja numerot ovat pääosin vuosilta 2010 ja 2011. Suomi oli uusiutuvan energian tukijärjestelmänsä kanssa muita maita perässä. Tuulivoiman syöttötariffista päätettiin vasta vuonna 2011 joten sitä ennen tukeminen oli pienimuotoista. Tämä näkyy alla olevassa kuvassa kun Suomen tukitasot ovat muihin maihin nähden minimaalisia. Todellisuudessa Suomi takasi vuonna 2015 tuulivoimatuottajalle 105,3 €/MWh hinnan.
Johtopäätöksenä Suomen osalta vertailun numeroita ei voi käyttää arvioimaan eniten kustannuksia aiheuttaneen uusiutuvan energian syöttötariffin tehokkuutta päästöjen vähentäjänä. Raportin johtopäätökset ovat pääpiirteittään linjassa Sitran aiempien huomioiden kanssa (IEA), (Sitra): kansallisten tukijärjestelmien tavoitekonfliktit voivat johtaa tehottomaan rahankäyttöön ja pahimmillaan jopa päästöjen nousuun.
Mitä jos tuoreistamme kuvan 1 tiedot niin että poimimme mukaan vuoden 2015 Suomen tuulivoiman päästövähennysten kustannukset? Yksinkertainen laskelma on esitetty alla olevassa kuvassa käyttäen kahta ominaispäästöä 100 g/kWh ja 200 g/kWh. Suomen sähköntuotannon keskipäästö 2015 oli 97 g/kWh. Tuulivoimalla tuotetut sähkön määrät ja kustannukset poimittu Energiaviraston järjestelmästä (Energiavirasto).
Mikäli tuulivoiman CO2-päästöjen vähennyksen kustannus lasketaan 100 g/kWh ominaispäästöllä on hinta noin 730 € jokaista säästettyä CO2-tonnia kohden. Jos päästönä käytetään 200 g/kWh on hinta noin 365 € kutakin CO2-tonnia kohden. Kun näitä numeroita verrataan Kuvan 1 muihin maihin, on tuulisähkö varsin kilpailukyvytön tapa vähentää CO2 päästöjä myös Suomessa. Toki on huomioitava, että Kuvassa 1 on kaksi osaa: teknologiakohtaiset tukitasot ja yleinen tukitaso. Suomen tuulivoiman tuki ei loista kustannustehokkuudellaan kummassakaan osassa.
Suomessa tuulivoimalla päästövähennys on kilpailukyvyttömän kallista nykyisillä tukitasoilla. Päästöoikeuden hinta on pyörinyt selvästi alle 10 €/CO2-tonni tasolla (Energia). Vuodesta 2016 eteenpäin tuulivoiman tukitaso putoaa 105,3 €/MWh -> 83,5 €/MWh ja jää sille tasolle seuraavan 12 vuoden ajaksi. Mikäli sähkön hinta säilyy matalalla kuten markkinat odottavat, jää päästövähennys yli 500 €/CO2-tonni tasolle (ominaispäästönä 100 g/kWh tasoa).
Kuva 1: Keskimääräiset tuet uusiutuville energiamuodoille
sekä päästövähennysten keskihinnat (IEA)
Reilu vuosi takaperin tukijärjestelmien tehokkuutta käsitteli Sitran raportti Tavoitekonflikteja ja tukimekanismeja (Sitra). Sitran raportin professorien mukaan kansallisten tukijärjestelmien tavoitekonfliktit saattavat johtaa tehottomuuteen ja jopa päästöjen nousuun. Tällaisiin tavoitekonflikteihin viittaa myös Soininvaara aluepolitiikan ja ei-tukea-ydinvoimalle huomioillaan (Soininvaara). Riku Merikoski asiallisesti tarkensi Sitran raportin joitain osia, vaikka johtopäätökset eivät tarkennuksista juuri muutukaan (Merikoski).
Sitran raportin pohjalta nousi poru onko Suomen energiapolitiikan suunta oikea. Nyt otsikkotasolla IEA:n raportti nostaa meidät koko joukon kärkeen. Ketä tässä pitäisi uskoa?
Ranskan ja Ruotsin päästöjen vähentämisen kustannukset ovat ao kuvassa kovin korkeat. Toisaalta kumpikin maa pudotti päästöjä ydinvoiman avulla 1970-1980-luvuilla nopeasti ja sähkö on varsin vähäpäästöistä. Tämä käy ilmi vertaamalla maiden päästöjä pidemmältä jaksolta (Google public data). Kuvasta näemme myös miten Ranskan ja Ruotsin CO2-päästöt ja fossiilisten polttoaineden osuus laskee voimakkaasti 1970- ja 1980-luvuilla esimerkiksi Saksaan ja Suomeen verrattuna. Ruotsin ja Ranskan tehottomuus päästövähennyksissä ei vaikuta pitkäaikaiselta. Ylläolea kuva kustannuksista vaikuttaa uskottavalta lähinnä jos Ranska ja Ruotsi ihan viime vuosina ovat merkittävästi tukeneet jo lähes päästötöntä sähköntuotantoaan.
Kuva: Ranskan, Ruotsin, Saksan ja Suomen CO2-päästöt ja
energiakulutus henkeä kohden sekä fossiilisten polttoaineiden
osuus (Google public data)
Mutta miksi Suomi näyttää vertailussa niin hyvältä (ylin kuva)? Yksi syy on se, että vertailujaksolla Suomen kallis tuulivoimatuki ei näy kustannuksissa. IEA raportissa (IEA) mainitut kuvat on poimittu aiemmasta julkaisusta (CEER) ja numerot ovat pääosin vuosilta 2010 ja 2011. Suomi oli uusiutuvan energian tukijärjestelmänsä kanssa muita maita perässä. Tuulivoiman syöttötariffista päätettiin vasta vuonna 2011 joten sitä ennen tukeminen oli pienimuotoista. Tämä näkyy alla olevassa kuvassa kun Suomen tukitasot ovat muihin maihin nähden minimaalisia. Todellisuudessa Suomi takasi vuonna 2015 tuulivoimatuottajalle 105,3 €/MWh hinnan.
Kuva: Käytetyt tukitasot: näyttää kuin Suomi ei
tukisi sähköntuotantoa lainkaan (CEER)
tukisi sähköntuotantoa lainkaan (CEER)
Johtopäätöksenä Suomen osalta vertailun numeroita ei voi käyttää arvioimaan eniten kustannuksia aiheuttaneen uusiutuvan energian syöttötariffin tehokkuutta päästöjen vähentäjänä. Raportin johtopäätökset ovat pääpiirteittään linjassa Sitran aiempien huomioiden kanssa (IEA), (Sitra): kansallisten tukijärjestelmien tavoitekonfliktit voivat johtaa tehottomaan rahankäyttöön ja pahimmillaan jopa päästöjen nousuun.
Mitä jos tuoreistamme kuvan 1 tiedot niin että poimimme mukaan vuoden 2015 Suomen tuulivoiman päästövähennysten kustannukset? Yksinkertainen laskelma on esitetty alla olevassa kuvassa käyttäen kahta ominaispäästöä 100 g/kWh ja 200 g/kWh. Suomen sähköntuotannon keskipäästö 2015 oli 97 g/kWh. Tuulivoimalla tuotetut sähkön määrät ja kustannukset poimittu Energiaviraston järjestelmästä (Energiavirasto).
Kuva 4: Suomessa tuulivoimalla saavutettu hiilidioksidipäästövähennyksen
Mikäli tuulivoiman CO2-päästöjen vähennyksen kustannus lasketaan 100 g/kWh ominaispäästöllä on hinta noin 730 € jokaista säästettyä CO2-tonnia kohden. Jos päästönä käytetään 200 g/kWh on hinta noin 365 € kutakin CO2-tonnia kohden. Kun näitä numeroita verrataan Kuvan 1 muihin maihin, on tuulisähkö varsin kilpailukyvytön tapa vähentää CO2 päästöjä myös Suomessa. Toki on huomioitava, että Kuvassa 1 on kaksi osaa: teknologiakohtaiset tukitasot ja yleinen tukitaso. Suomen tuulivoiman tuki ei loista kustannustehokkuudellaan kummassakaan osassa.
Suomessa tuulivoimalla päästövähennys on kilpailukyvyttömän kallista nykyisillä tukitasoilla. Päästöoikeuden hinta on pyörinyt selvästi alle 10 €/CO2-tonni tasolla (Energia). Vuodesta 2016 eteenpäin tuulivoiman tukitaso putoaa 105,3 €/MWh -> 83,5 €/MWh ja jää sille tasolle seuraavan 12 vuoden ajaksi. Mikäli sähkön hinta säilyy matalalla kuten markkinat odottavat, jää päästövähennys yli 500 €/CO2-tonni tasolle (ominaispäästönä 100 g/kWh tasoa).
Kommentit
Lähetä kommentti