Kaikenkarvaiset energiaskenaariot

Energiapolitiikassa hahmotellaan ahkerasti skenaarioiksi kutsuttuja tulevaisuuden mahdollisia kehityskulkuja. Käsittelen tässä tekstissä minkälaiset tahot energiaskenaarioita keskusteluun tuottavat ja miksi.

Skenaario on hieman eri asia kuin ennuste. Skenaariossa osaa parametreja ei tiedetä tai ne vaativat päätöksiä ja skenaario on luotu päätöksenteon tueksi. Esimerkkinä ilmastotieteessä hiilidioksidipäästöihin voidaan vaikuttaa päätöksillä. Eri skenaarioissa piirretään vaihtoehtoja miten päästöt kehittyvät. Näitä kehityspolkuja vasten esitetään esimerkiksi erilaisten ilmastoennustemallien tuottamia lämpötilaennusteita. Skenaario on siis kehys jonka sisällä ennusteet toimivat.


Riippumaton tiede
Riippumaton tiede ei aja minkään tahon etua. Tietyn teknologian tutkijat saattavat kuitenkin painottaa omaa toimialaansa siten, etteivät kokonaisuus ei ole tasapainoinen. Esimerkkeinä uskottavasta riippumattomasta tieteestä on Sanna Syrin tutkimusryhmä Aalto-yliopistossa (Sanna Syri).

Avoin tieto ja avoimet yhteisöt
Erilaiset avoimet yhteisöt tuottavat avoimesti julkaistua materiaalia ja myös arvioivat muiden tuotoksia. Esimerkkinä eräänlaisen vertaisarvion yksittäisestä teknisestä ratkaisusta laati vapaaehtoispohjalta fyysikkojen ryhmä Suomessa (ks, ks, ks). Toistaiseksi ryhmän tuloksia ei ole saatu kumottua. Aivan ilmaiseksi syntyi arvokasta tietoa päätöksenteon tueksi. Voi kysyä pitäisikö kaikki julkista rahaa saavat hankkeet altistaa vastaavalle avoimelle arviolle?

Yhden esimerkin energiaskenaariosta on laatinut blogissaan Juuso Uotila (ks). Ottamatta kantaa mallin realistisuuteen, on toimintamallissa hyvää laskelman ja taustaoletusten avoimuus. Tulokseen voi vaikuttaa keskustelemalla tekijän kanssa mikäli hänellä on puutteita oletuksissaan. Yleensä mukana on avoin keskustelumahdollisuus eli virheet tulee korjattua.

Etujärjestöjen yhteenliittymät
Etujärjestöjen yhteenliittymistä esimerkki on International Energy Agency (IEA). IEA:n piirissä mikään yksittäinen energia-alan etujärjestö ei saa ääntään täysin ylitse muiden. On siis epätodennäköistä löytää painokkaasti yhtä teknologiaa suosivia ehdotuksia kun tekijänä on IEA.

Suomessa vastaava taho on Energiateollisuus (Energiateollisuus). Energiateollisuus edustaa laajasti kaikkia ryhmittymiä, joten se ei vahvasti suosi minkään yksittäisen toimijan etuja.

Yksittäisten järjestöjen tai lobbareiden skenaariot
Tietyn teknologian etujärjestöt ja lobbariryhmittymät luovat omia skenaarioitaan. Jos järjestön toiminta-ajatus on vastustaa tiettyä teknologiaa on se skenaariossa saatu näyttämään kannattamattomalta. Mikäli järjestön ajatus on edistää tietyn teknologian myyntiä, on sen hyviä puolia korostettu.

Esimerkkinä tuulivoimateollisuus luo materiaalia, jossa korostetussa roolissa on tietenkin tuulivoimatekniikka. Muiden vaihtoehtojen tekniset ja taloudelliset parametrit on kuvattu siten, että tuulivoima näyttää parhaalta vaihtoehdolta.

Yhtä ratkaisua vastustavista järjestöistä esimerkkinä Greenpeace, joka jakelee energiaskenaarioita. Greenpeace on koko toimintahistoriansa ajan väkevästi vastustanut ydinvoimaa. Greenpeacen energiaskenaariot on tuottanut tuulivoiman etujärjestö (ks). Ei ole yllättävää, että Greenpeacen jakelema skenaario on sisällöltään merkittävästi vinompi kuin IEA:n tuottama skenaario: ensimmäinen vääristelee yhtä ratkaisua ja toinen pyrkii olemaan tasapuolisempi (ks).

Suomessa muut ydinvoiman vastustajat usein naamioituvat luontojärjestöiksi - esimerkkeinä Suomen luonnosuojeluliitto (ks). Jostain syystä Suomen luonnonsuojeluliitto on muutamien vuosikymmenien ajan poistanut ydinvoiman vaihtoehtojen joukosta. Olisi selkeämpää kutsua näitä ydinvoiman vastustusjärjestöiksi, koska kokonaisuutta ei arvioida luonnon kannalta.

Konsulttiyritykset
Konsulttiyrityksiltä voi ostaa energiaskenaarioita. Konsultti tuottaa sellaisen skenaarion kuin maksaja haluaa ja konsultti ei ole koskaan riippumaton. Se, että tilaajana on vaikkapa Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM), ei pelasta skenaariota riippumattomaksi. Ministeriöt toteuttavat vallitsevaa politiikkaa ja tuottavat sen politiikan tueksi materiaalia.


Siilotutkimus, Riippuva tiede
Suomessa tuotetaan paljon soveltavaa ja riippuvaa tiedettä. Tällöin tutkimuslaitokset ja yritykset toimivat yhdessä. Yleensä yritykset tarjoavat rahaa ja osallistuvat heille soveliaaseen tutkimukseen. Julkisen rahoituksen osuus on yleensä merkittävä - esimerkiksi 70 - 90% kustannuksista. Tulos ei ole riippumaton koska yritykset osallistuvat vain heidän intresseihin sopiviin tutkimuksiin. Tutkijat siis muovaavat hankkeitaan sellaisiksi, että yritys suostuu niistä maksamaan osan. Esimerkiksi tuulivoimayritys tuskin maksaa tutkimushankkeen kuluja, joissa päädytään suosittelemaan laajamittaista ydinvoiman rakentamista.

Esimerkki julkisesti rahoitetusta energiapoliittisia skenaarioita tuottavasta hankkeesta on Neo-carbon niminen monivuotinen projekti (ks). Hanke sai TEKESiltä tukea noin viisi miljoonaa euroa ja budjetiksi on mainittu lähteestä riippuen seitsemän tai jopa kymmenen miljoonaa euroa (TEKES, UTU, Neo-carbon). Hankkeen partnereina mainitaan esimerkiksi Suomen eniten tuulivoimatukia nauttivan Tuuliwatti Oy:n pääomistaja St1. Tuuliwatti Oy sai viime vuonna tuottamistaan tuulisähköistä noin 57 miljoonaa euroa yritystukia (Tuotantotuki).

Jo pintapuolisella tarkastelulla riippuvan tieteen tuotokset vaikuttavat usein päämäärähakuisilta. Lasken riippuvan tieteen samaan kategoriaan yksittäisten ryhmittymien skenaarioiden tai konsulteilta ostetun tuotoksen kanssa: lopputuloksen tietää kokolailla lukemattakin ja siihen ei voi luottaa.

Kommentit